Mikä onkaan tilanne nyt? Vähän toisenlainen. Nykyään tuntuu etten oikein enää sovi mihinkään porukkaan. Tiedän, että asuntolassa on paljon tosi mukavaa ja ihanaa sakkia mutta jotenkin tunnen oloni melkein aina tosi ulkopuoliseksi. Onko syynä ikäero, arvot vai mieltymykset? Vai tavat elää? En juo, en polta, uskon Isään ja olen perus kiltti isintyttö joka saa hyviä numeroita mitä tahansa opiskeleekin. Pyrin olemaan myös mahdollisimman hyvä omalle rakkaalleni. Häneltä saan sen kaiken voiman millä pyrin jaksamaan. Tuosta päätellen olen kai ihan mukiinmenevä tyyppi. Silti tuntuu että olen päivisin ihan omassa kuplassani täällä omassa huoneessani enkä pyöri oikein kenenkään kanssa. Silloin tällöin yritän hypätä johonkin porukkaan mutta onhan se vähän vaikeaa. Valmiiseen porukkaan on tosi hankalaa mennä luonnollisesti.
Odotan jo kovasti huomista. Pääsen kotiin.
Ja ensi viikolla odotan taas viikonloppua ja pois pääsyä.
Lähipäivinä olen kaivannut kamalasti sitä että joku olisi vieressäni tai edes koskettaisi minua. Halaus tai hiustenpörrötys olisi enemmän kuin tervetullutta. Joku vihje siitä etten ole täysin näkymätön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sanottavaa