Syksyn sävelet

Haaste nro. 1

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

Kiitti Karpo !!

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

http://www.mividacomokaya.blogspot.com/

http://pocketxfullxofxsunshine.blogspot.com/

http://essusblog.blogspot.com/

http://leztalk-o.blogspot.com/

(olen pahoillani että näitä on vain 4! En seuraa täällä kovinkaan montaa)

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta

Selvä homma

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
- Horoskooppini on Härkä
- Rakastan kaikenlaisia marjoja ja hedelmiä
- Suosikki huonekaluni on keinutuoli
- Käytän villasukkia ympäri vuoden
- Roolipelaan
- Gospel musa on rakkaus
- Niskani kipeytyvät helposti
- Heräsin tänään 15 vaille 10

Ja sydämeni oli missä lie

Otsikko ei liity mitenkään tähän merkintään. Se on lauseen pätkä yhdestä Scandinavian Music Groupin biisistä johon laitan ehkä myöhemmin linkkiä. Ihan aluksi voisin sanoa, että hyi minua miten epäaktiivinen olen täällä taas ollut. Hyi hyi. Kovasti olisi kyllä intoa ja hinkua kirjoittaa mutta joskus tietokone on vain niin vaikea saada päälle. Netissä hengailu ei kuitenkaan ole enää mikään ykkösjuttu mitä haluaisin vapaa-ajallani tehdä. Sain siitä joskus ihan tarpeekseni.
Olen innostunut uudestaan Happoradion musiikista. Ostin omalle kullalleni kyseisen bändin kokoelmalevyn ja sitähän me tässä kotona ollaankin nyt kulutettu. Happoradion lyriikat ovat suomenkielen riemuvoittoja ja niissä näkyy miten paljon suomenkielellä voi oikeastaan tehdä. Olin joskus innostuneempi kirjoittelemaan runoja ja pienen pieniä värssyjä ja paneuduin silloin äidinkielenopettajani kanssa vanhaan suomenkieleen, josta pidän edelleen kovasti. Anyway, Happoradion laulujen sanoissa on ihania säväyksiä siitä kirjoitustyylistä josta joskus vuosia sitten sain inspiraatiota kirjoittamiseen.

"Tunnemeren kuohussa, 
kaksi kastunutta luodolla.
Läsnä joka solulla, 
se on sallimista luotolla.
Tahto olla vahva nyt,
ehkä selvänä ja tahdikas.
Itsetunto elpynyt, 
vihdoin lupa olla toiveikas."


Ihan hullua ajatella, että joskus saatoin kirjoittaa monen monia sivuja päivässä eikä sellainen uurastus tuntunut missään. Mitä enemmän sivuja sain kasaan, sitä tyytyväisempi olin. Silloin tällöin suurimman palon syttyessä kirjoitin monen monia sivuja käsin kirjoittamalla. Niitä on yhä tallessa jossain. Heh. Ollappa yhä 15 - vuotias ja tuntea kirjoittamisen paloa. Olin silloin jopa melkein täysin varma että voisin ehkä kirjoittaa työkseni. Nykyään tuon kaltainen haavekuva tuntuu kaukaiselta. Tänä päivänä olen aivan liian epävarma kirjoittaja. Nykyään tykkään kirjoittaa lähinnä itseäni varten. Kuten vaikka tätä blogia. Nuoruuden hinku tuoda esiin omia kirjoitelmia on vaihtunut haluksi kirjoittaa rauhassa omassa kodissa nettiin ja haudata blogi muun rojun sekaan. Sopii minulle. Minulla ei ole mikään hinku löytää satoja tai edes kymmeniä lukijoita. Niin kauan kuin itse haluan täällä kirjoittaa ja niin kauan kuin edes muutama ihminen lukee tätä niin se on toivottavasti tarpeeksi.

Otsikkohan siis on revitty biisistä Scandinavian Music Group - Ota minusta puolet ja koska en löytänyt kyseistä biisiä youtuubista en linkitä sitä teille tähän. Sen sanon, että kuunnelkaa tuo biisi jostain. Minua se ainakin puhuttelee.