Muistin taas miten loistava ohjelma se on.
Ei miulla muuta.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Digimon Adventure
Ollaan kullan kanssa innostuttu jälleen kerran yhdestä asiasta, mistä tykättiin jo ihan lapsina. Digimonista! Siis ihan huimaa! Löydettiin niitä onneksi ihan japanin kielellä ja englannin teksteillä. Kaivoin googlea ihan hulluna ja viimein löysin muutaman sivuston joilta voi katsoa Digimon Adventurea sekä Digimon Adventure 02:sta.
Muistin taas miten loistava ohjelma se on.
Muistin taas miten loistava ohjelma se on.
torstai 16. helmikuuta 2012
Show me your brave heart
Jostain syystä ihmisiä on tosi vaikeaa miellyttää. Vaikka tekisit mitä, huomaat ettei se riitä. Joskus tulee niitä päiviä että sanasi ymmärretään väärin ja pahimmassa tapauksessa pahoitat oman sekä toisen ihmisen mielen. Jos itselläsi on jo valmiiksi huono fiilis niin silloin mahdollisuus pahaan mieleen on jo heti yli 70 prosenttia.
Kuinka moni muistaa että huomenna on kuitenkin aina uusi huominen?
Jokainen ihminen päätyy jossain vaiheessa elämäänsä siihen tilanteeseen, että tuntee olevansa hukassa. Silloin luulee että on eksynyt ja päätynyt kauas siitä pisteestä mihin on halunnut tähdätä. Olipa sitten kyseessä koulu, työ, perhe tai mikä tahansa muu asia; Olet aina askeleen lähempänä silloin kun uskot itseesi.
Ihmisen elämä on täynnä vastoinkäymisiä ja ongelmia, jotka yrittävät pitää meidät varjoissa. Ota härkää sarvista ja sano: "Minä olen se, joka seisoo voittajana maalissa!" Luota itseesi. Ennemmin tai myöhemmin se palkitaan. Usko omiin ajatuksiisi äläkä aina kysy muiden mielipidettä. Saatat yllättyä mihin kaikkeen pystyt. Et ehkä vielä tiedä sitä, mutta olet oman elämäsi sankari. Kukaan muu ei voi tehdä asioita samalla tavalla. Vain sinulla on avain omaan tulevaisuuteesi. Mikset siis avasi ovea? Tiedän, että pystyt siihen.
Kuinka moni muistaa että huomenna on kuitenkin aina uusi huominen?
Jokainen ihminen päätyy jossain vaiheessa elämäänsä siihen tilanteeseen, että tuntee olevansa hukassa. Silloin luulee että on eksynyt ja päätynyt kauas siitä pisteestä mihin on halunnut tähdätä. Olipa sitten kyseessä koulu, työ, perhe tai mikä tahansa muu asia; Olet aina askeleen lähempänä silloin kun uskot itseesi.
Ihmisen elämä on täynnä vastoinkäymisiä ja ongelmia, jotka yrittävät pitää meidät varjoissa. Ota härkää sarvista ja sano: "Minä olen se, joka seisoo voittajana maalissa!" Luota itseesi. Ennemmin tai myöhemmin se palkitaan. Usko omiin ajatuksiisi äläkä aina kysy muiden mielipidettä. Saatat yllättyä mihin kaikkeen pystyt. Et ehkä vielä tiedä sitä, mutta olet oman elämäsi sankari. Kukaan muu ei voi tehdä asioita samalla tavalla. Vain sinulla on avain omaan tulevaisuuteesi. Mikset siis avasi ovea? Tiedän, että pystyt siihen.
maanantai 23. tammikuuta 2012
maanantai 5. joulukuuta 2011
Miksi yöllä tekee aina mieli kirjoittaa?
Vietin taas aikaa tuolla blogin ulkoasun muokkauksessa ja yritin etsiä ja miettiä, että millaisen uuden taustan haluan. Selattuani samoja kuvia yhä uudestaan ja uudestaan, päätin että 'no vitut. etsin huomenna jonkun kivan.' Ottaa silloin tällöin pattiin kun en ole mikään super muokkaamaan oman blogin ulkoasua. Pointsit minulle! Hah. Joskus vielä yllätän ehkä jopa itseni ja muokkaan tämän roskan täysin uuteen uskoon! Sitä päivää odotellessa.
Kullan äiti kävi tänään kylässä ja toi meille oikein kivat jouluvalot! Jeee ja iso kiitos hänelle. Mitä olisikaan joulu ilman jonkinlaisia valoja jossain päin kämppää? Saadaan laitettua kivat valot myös parvekkeelle. Tuntuu joskus yhä hassulta ajatukselta, että asun tosiaan kerrostalossa ja vieläpä ihan peruslähellä kaupungin keskustaa. Tosin muuton jälkeinen shokki oli paljon pienempi kuin olin odottanut. Pelkäsin joskus että saan kamalan romahduksen kun päädyn kerrostalokaksioon. Onneksi asiaan vaikutti positiivisesti se, että olin ravannut kullan luo jo kaksi vuotta ennen kuin muutettiin yhteen.
Äsken tuli ihanasti lunta kun katselin randomisti ikkunasta. Tulee hyvä fiilis ku huomaa, että talvi yrittää kovaa vauhtia tulla jopa ihan lumen muodossa. Ei kyllä yhtään harmita jos sitä loskapaskaa ei tulisikaan. Toivotaan parasta että saataisiin mahdollisimman pakkasen täyteinen talvi. Tänään oli muutenkin ihan älyttömän nätti päivä! Heti aamusta oli ihanaa herätä kun aurinko paistoi verhojen raosta. Sininen taivas ja aurinko pysyivätkin ihan tänne iltaan asti ja nyt on vaan ihanan näköistä kun lunta tippuu taivaalta.
Kysyin tässä vähän aikaa sitten Facebookissa, että mitäs sitten tehdään jos ei tule lunta? Sain vastaukseksi muutaman helmen joille naureskelin mutta samalla myös pelkäsin että sitä lunta ei tosiaan tulisi. Vielä muutama päivä taaksepäin, taivaalta tuli pelkkää vettä ja mittari näytti ulkona olevan ikävät vähän alle 10 plus-astetta. Typerä keli. En ole ikinä ollut kovinkaan iloinen kylmästä ja sateisesta säästä.
Onneksi, voi luoja onneksi olin luultavasti väärässä tuon lumen suhteen. Eilen tuli lunta, tänään tulee lunta joten toivotaan että se on hyvä merkki lumisesta ja kylmästä talvesta. Pakkanen ja lumi ja tuuli vain kuuluvat suomalaiseen talveen. Mutta tuo on toki vain minun mielipiteeni.
Meikäläisen pitäisi olla jo nukkumassa. Kullan äiti tulee myös huomenna joten olisi enemmän kuin sopivaa olla edes peruspirteä tai fresh kun se nainen astuu ovesta sisään. Heheh. Saattaapi olla että menen avaamaan sille oven pyjama päällä. Ei olisi mikään ihme. Pitää yrittää päästä ylös ihmisten aikaan. Miksi, oi miksi yöllä tekee mieli kirjoittaa? Olisi varmasti fiksumpaa käyttää tämä aika nukkumiseen ja kirjoittaa ensi kerralla merkintä silloin, kun kello ei näytä vähän yli yhtä yöllä.
Nukkumaan!
Se on moro.
Kullan äiti kävi tänään kylässä ja toi meille oikein kivat jouluvalot! Jeee ja iso kiitos hänelle. Mitä olisikaan joulu ilman jonkinlaisia valoja jossain päin kämppää? Saadaan laitettua kivat valot myös parvekkeelle. Tuntuu joskus yhä hassulta ajatukselta, että asun tosiaan kerrostalossa ja vieläpä ihan peruslähellä kaupungin keskustaa. Tosin muuton jälkeinen shokki oli paljon pienempi kuin olin odottanut. Pelkäsin joskus että saan kamalan romahduksen kun päädyn kerrostalokaksioon. Onneksi asiaan vaikutti positiivisesti se, että olin ravannut kullan luo jo kaksi vuotta ennen kuin muutettiin yhteen.
Äsken tuli ihanasti lunta kun katselin randomisti ikkunasta. Tulee hyvä fiilis ku huomaa, että talvi yrittää kovaa vauhtia tulla jopa ihan lumen muodossa. Ei kyllä yhtään harmita jos sitä loskapaskaa ei tulisikaan. Toivotaan parasta että saataisiin mahdollisimman pakkasen täyteinen talvi. Tänään oli muutenkin ihan älyttömän nätti päivä! Heti aamusta oli ihanaa herätä kun aurinko paistoi verhojen raosta. Sininen taivas ja aurinko pysyivätkin ihan tänne iltaan asti ja nyt on vaan ihanan näköistä kun lunta tippuu taivaalta.
Kysyin tässä vähän aikaa sitten Facebookissa, että mitäs sitten tehdään jos ei tule lunta? Sain vastaukseksi muutaman helmen joille naureskelin mutta samalla myös pelkäsin että sitä lunta ei tosiaan tulisi. Vielä muutama päivä taaksepäin, taivaalta tuli pelkkää vettä ja mittari näytti ulkona olevan ikävät vähän alle 10 plus-astetta. Typerä keli. En ole ikinä ollut kovinkaan iloinen kylmästä ja sateisesta säästä.
Onneksi, voi luoja onneksi olin luultavasti väärässä tuon lumen suhteen. Eilen tuli lunta, tänään tulee lunta joten toivotaan että se on hyvä merkki lumisesta ja kylmästä talvesta. Pakkanen ja lumi ja tuuli vain kuuluvat suomalaiseen talveen. Mutta tuo on toki vain minun mielipiteeni.
Meikäläisen pitäisi olla jo nukkumassa. Kullan äiti tulee myös huomenna joten olisi enemmän kuin sopivaa olla edes peruspirteä tai fresh kun se nainen astuu ovesta sisään. Heheh. Saattaapi olla että menen avaamaan sille oven pyjama päällä. Ei olisi mikään ihme. Pitää yrittää päästä ylös ihmisten aikaan. Miksi, oi miksi yöllä tekee mieli kirjoittaa? Olisi varmasti fiksumpaa käyttää tämä aika nukkumiseen ja kirjoittaa ensi kerralla merkintä silloin, kun kello ei näytä vähän yli yhtä yöllä.
Nukkumaan!
Se on moro.
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Haaste nro. 1
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
- Horoskooppini on Härkä
- Rakastan kaikenlaisia marjoja ja hedelmiä
- Suosikki huonekaluni on keinutuoli
- Käytän villasukkia ympäri vuoden
- Roolipelaan
- Gospel musa on rakkaus
- Niskani kipeytyvät helposti
- Heräsin tänään 15 vaille 10
Kiitti Karpo !!
(olen pahoillani että näitä on vain 4! En seuraa täällä kovinkaan montaa)
Selvä homma
- Horoskooppini on Härkä
- Rakastan kaikenlaisia marjoja ja hedelmiä
- Suosikki huonekaluni on keinutuoli
- Käytän villasukkia ympäri vuoden
- Roolipelaan
- Gospel musa on rakkaus
- Niskani kipeytyvät helposti
- Heräsin tänään 15 vaille 10
maanantai 14. marraskuuta 2011
Ja sydämeni oli missä lie
Otsikko ei liity mitenkään tähän merkintään. Se on lauseen pätkä yhdestä Scandinavian Music Groupin biisistä johon laitan ehkä myöhemmin linkkiä. Ihan aluksi voisin sanoa, että hyi minua miten epäaktiivinen olen täällä taas ollut. Hyi hyi. Kovasti olisi kyllä intoa ja hinkua kirjoittaa mutta joskus tietokone on vain niin vaikea saada päälle. Netissä hengailu ei kuitenkaan ole enää mikään ykkösjuttu mitä haluaisin vapaa-ajallani tehdä. Sain siitä joskus ihan tarpeekseni.
Olen innostunut uudestaan Happoradion musiikista. Ostin omalle kullalleni kyseisen bändin kokoelmalevyn ja sitähän me tässä kotona ollaankin nyt kulutettu. Happoradion lyriikat ovat suomenkielen riemuvoittoja ja niissä näkyy miten paljon suomenkielellä voi oikeastaan tehdä. Olin joskus innostuneempi kirjoittelemaan runoja ja pienen pieniä värssyjä ja paneuduin silloin äidinkielenopettajani kanssa vanhaan suomenkieleen, josta pidän edelleen kovasti. Anyway, Happoradion laulujen sanoissa on ihania säväyksiä siitä kirjoitustyylistä josta joskus vuosia sitten sain inspiraatiota kirjoittamiseen.
"Tunnemeren kuohussa,
kaksi kastunutta luodolla.
Läsnä joka solulla,
se on sallimista luotolla.
Tahto olla vahva nyt,
ehkä selvänä ja tahdikas.
Itsetunto elpynyt,
vihdoin lupa olla toiveikas."
Ihan hullua ajatella, että joskus saatoin kirjoittaa monen monia sivuja päivässä eikä sellainen uurastus tuntunut missään. Mitä enemmän sivuja sain kasaan, sitä tyytyväisempi olin. Silloin tällöin suurimman palon syttyessä kirjoitin monen monia sivuja käsin kirjoittamalla. Niitä on yhä tallessa jossain. Heh. Ollappa yhä 15 - vuotias ja tuntea kirjoittamisen paloa. Olin silloin jopa melkein täysin varma että voisin ehkä kirjoittaa työkseni. Nykyään tuon kaltainen haavekuva tuntuu kaukaiselta. Tänä päivänä olen aivan liian epävarma kirjoittaja. Nykyään tykkään kirjoittaa lähinnä itseäni varten. Kuten vaikka tätä blogia. Nuoruuden hinku tuoda esiin omia kirjoitelmia on vaihtunut haluksi kirjoittaa rauhassa omassa kodissa nettiin ja haudata blogi muun rojun sekaan. Sopii minulle. Minulla ei ole mikään hinku löytää satoja tai edes kymmeniä lukijoita. Niin kauan kuin itse haluan täällä kirjoittaa ja niin kauan kuin edes muutama ihminen lukee tätä niin se on toivottavasti tarpeeksi.
Otsikkohan siis on revitty biisistä Scandinavian Music Group - Ota minusta puolet ja koska en löytänyt kyseistä biisiä youtuubista en linkitä sitä teille tähän. Sen sanon, että kuunnelkaa tuo biisi jostain. Minua se ainakin puhuttelee.
Olen innostunut uudestaan Happoradion musiikista. Ostin omalle kullalleni kyseisen bändin kokoelmalevyn ja sitähän me tässä kotona ollaankin nyt kulutettu. Happoradion lyriikat ovat suomenkielen riemuvoittoja ja niissä näkyy miten paljon suomenkielellä voi oikeastaan tehdä. Olin joskus innostuneempi kirjoittelemaan runoja ja pienen pieniä värssyjä ja paneuduin silloin äidinkielenopettajani kanssa vanhaan suomenkieleen, josta pidän edelleen kovasti. Anyway, Happoradion laulujen sanoissa on ihania säväyksiä siitä kirjoitustyylistä josta joskus vuosia sitten sain inspiraatiota kirjoittamiseen.
"Tunnemeren kuohussa,
kaksi kastunutta luodolla.
Läsnä joka solulla,
se on sallimista luotolla.
Tahto olla vahva nyt,
ehkä selvänä ja tahdikas.
Itsetunto elpynyt,
vihdoin lupa olla toiveikas."
Ihan hullua ajatella, että joskus saatoin kirjoittaa monen monia sivuja päivässä eikä sellainen uurastus tuntunut missään. Mitä enemmän sivuja sain kasaan, sitä tyytyväisempi olin. Silloin tällöin suurimman palon syttyessä kirjoitin monen monia sivuja käsin kirjoittamalla. Niitä on yhä tallessa jossain. Heh. Ollappa yhä 15 - vuotias ja tuntea kirjoittamisen paloa. Olin silloin jopa melkein täysin varma että voisin ehkä kirjoittaa työkseni. Nykyään tuon kaltainen haavekuva tuntuu kaukaiselta. Tänä päivänä olen aivan liian epävarma kirjoittaja. Nykyään tykkään kirjoittaa lähinnä itseäni varten. Kuten vaikka tätä blogia. Nuoruuden hinku tuoda esiin omia kirjoitelmia on vaihtunut haluksi kirjoittaa rauhassa omassa kodissa nettiin ja haudata blogi muun rojun sekaan. Sopii minulle. Minulla ei ole mikään hinku löytää satoja tai edes kymmeniä lukijoita. Niin kauan kuin itse haluan täällä kirjoittaa ja niin kauan kuin edes muutama ihminen lukee tätä niin se on toivottavasti tarpeeksi.
Otsikkohan siis on revitty biisistä Scandinavian Music Group - Ota minusta puolet ja koska en löytänyt kyseistä biisiä youtuubista en linkitä sitä teille tähän. Sen sanon, että kuunnelkaa tuo biisi jostain. Minua se ainakin puhuttelee.
Tilaa:
Kommentit (Atom)